Poikamiehen mielenmaisemaa

Tunnelmia sateisen viikon ajalta Gold Coastin pytinkejä Aussipäiväkirja 5   - Takaisin sateeseen Byron bay, tuo Austraalian mantereen läntisin kohta. Paikka, jossa sandaalien sisällä saa käyttää sukkia ja jossa on rantaviivaa enemmän kuin Turun saaristossa. Paikka, jossa sätkiä höystetään Marihuanalla ja juodaan limsapulloon naamioitua kotitekoista pirtua. Paikka, jossa sateenkaaren värein maalatut hippipakut kiertävät vuorokauden ympäri pilisrinkiä. Ei siis ole ihme se, että Ansku on Byronin vaatekaupoissa kuin kotonaan, eikä se, että paikka on täynnä ruotsalaisia. Vähemmän yllättävästi tapaan täällä myös Port macquairessa jututtamani marihuanalla maailmanvalloitusta haaveilevan italialaisen. Vastaavia autoja riitti Byronin kaduilla Kuin myös ryysykauppoja Byron Bayta mainostettiin meille etukäteen hienona paikkana, jota ei kannata ohittaa. Totta puhuakseni Byron Bay oli elämäni toiseksi suurin pettymys. Suurin oli se, kun suuri ja mahtava Berliinin m

Aussipäiväkirja 4 – Written in the stars Istahdan sängyn reunalle ja pujotan croksit jalkaan. Nappaan pyyhkeen naulakosta ja aukaisen ulko-oven, joka aukeaa hiljaa narahtaen. Oven avautuessa vastaan puhaltaa kevyt, lämmin kesätuuli. Astun ulos ja kengänpohja karahtaa asvaltin päällä olevaan hiekkakerrokseen osuessaan. Suomen valoisiin öihin tottuneena on ihmeellistä, kuinka kahdeksan aikaan kesäiltana vallitsee täydellinen pimeys. Kietaisen pyyhkeen turbaaniksi pään päälle kuin aito hiekkamaan edustaja ja lähden tallustelemaan kohti hienosti valaistua, kutsuvan kaunista uima-allasta. Parempi näkymä kuin Pyynikiltä Matkaa ei ole paljon, mutta ehdin siitä huolimatta muistella mennyttä viikkoa. Tareesta lähdimme maanantaina ja jatkoimme matkaa Port Macquaireen, jossa vietimme pari päivää. Ensimmäinen päivä meni ihmetellessä, mutta Toisena päivänä kävelimme kaupunkia reunustavan n. 10 km kävelyreitin, joka kiersi upeiden rantojen kautta päätepisteeseensä, P

Aussipäiväkirja 3 – Tarkenee Blondi Bondilla Kierrettyämme Sidnissä jo kaiken kiinnostavan, jäljellä oli enää yksi paikka, jossa kiinnosti käydä: Maailmankuulu Bondi Beach. Ranta on suurimmalta osin kuuluisa Australian Hengenpelastajat ohjelman kuvauspaikkana. Bondi ei kokemuksena ollut mikään järin ihmeellinen, toki ehkä hitusen komeampi paikka kuin Nallikari, muttei kuitenkaan mikään jalat alta vievä, henkeäsalvaapan ihmeellinen elämys. Muistoina kuitenkin roudasin rannalta uudet shortsit ja pari t-paitaa, sekä kärvähtäneen selän ja kintun. Alaselkään paloikin tyylikkäät kämmenen kuvat siihen kohti, missä loppui aurinkorasvan levitysmotivaatio.   Bussimatkaa Bondille kertyi keskustasta n. 5 kilometriä, mutta siihenkin sai mukavasti tunnin kulumaan liikennevaloissa jonotellessa. Bussi oli lähestulkoon yhtä tehokas kuin isän Transit, päätellen siitä että ylämäkeen täpötäysi bussi ei meinannut mennä ykkösvaihteellakaan. Olin jo valmiina menossa työntämään, kunnes jokin i

"Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa, jossa paukkuu pakkanen ja lunta sataa..." Aussipäiväkirja 2 Varjoa ja valoa   Ja mistä lähti homma liikkeelle.. Herään aamulla valtavan sadekuuron ropistessa ikkunaan. Kurkkaan ulos ja vettä tulee enemmän kuin Niagaran putouksista tulva aikaan. En saa enää unta ja reissutoverinikin vetää vielä unta kuuppaan, joten pohdiskelen aikani kuluksi mennyttä lentomatkaa. Jos olet joskus kuvitellut olevasi sardiini, olet varmasti miettinyt, kuinka julmaa on survoa vapaa eläin pieneen purkkiin. Lentokone tuntuu juuri tällaiselta purkilta. Takana on nyt reilu vuorokausi lentämistä, enkä ihan heti ota uusiksi. Koneessa oli jos jonkunnäköistä hiihtäjää, muun muassa vieressä istunut pariskunta jakoi auliisti toisilleen märkiä rakkaudenosoituksia sillä seurauksella, että pärskyvä kuola kasteli minutkin aluspaitaa myöten märäksi. Vastavuoroisesti kun minulla alkoi mahassa kiertämään, päästin hiipiviä tappajia ilmoille ilmaan m