Poikamiehen mielenmaisemaa

24.5.2017 Lisää tarinaa Seinäjoen mukanaan tuomista ihmeellisyyksistä Leskisen Juice riimitteli aikoinaan, kuinka katu täyttyy askelista. No, ei täyty. Vaikka arvostan Juicea ja hänen elämäntarinaansa, nuo riimit ovat puhdasta paskaa. Kun ajelen puoli kuuden aikaan sunnuntai aamuna Seinäjoen läpi, en näe yhtä ainutta elävää olentoa. Paitsi tien reunassa jolkottelevan, elämäänsä kyllästyneen oloisen kulkukissan. Kissakin on sen oloinen, ettei tiedä hyppäisikö alle ja tuhlaisi siihen viimeisen elämänsä yhdeksästä, vai etsisikö jonkun nälkään kuolleen hiirenruhon taas aamupalaksi. On surullista katsella, kuinka kissakin voi joutua oravanpyörään. Työkohteemme ovat pääosin olleet Kokkolassa, jonne on matkaa Seinäjoelta parin tunnin verran. Matkalla on hyvä työkaverin kanssa parantaa maailmaa ja uskoutua toisillemme elämää suuremmista asioista. Yhtenä päivänä kävi ilmi, että työkaverilla on salasuhde laulaja Anna Abreun kanssa. Suhde on pidetty niin hyvin salassa, ettei edes A

Kesäpäiväkirja  osa 1      9.5.2017                              Stadilainen herruus ja Seinäjokelainen hulluus Kävelen aamulla unenpöpperössä keittiöön. Jääkaapin oven avatessa, näkymän surkeus saa raavaankin miehen herkistymään. Kaapista löytyy jo ennen Suomen talvisotaa kuollut sipuli, muumioitunut juustonkannikka ja nälkään kuolleen härän aaveesta tehty, puoliksi syöty pihvi. Kokonaisuuden kruunaa maitopurkki, jonka sisältö on ollut kiinteää jo luultavasti ennen Hitlerin valtaannousua. Eväiden niukkuuden selittää se, että on viimeinen päiväni Oulussa, ennen kuin lähden kesäksi Seinäjoelle töihin. Sitä ennen on kuitenkin edessä viikonlopun kestävä sähäly turnaus, keskellä suomen ydintä, Helsinkiä. Pakkaan tavarat autoon, tärkeimpänä tietysti tietokoneen, minkäs muunkaan. Pysähdyn Laukaassa kotosalla ja jatkan matkaani mummolaan, jossa vaihdan autoon öljyt. Edellisillä oli tuskin sataatuhattakaan vielä ajettu, mutta ajattelin nyt kesää vasten investoida. Öljy