Kesäpäiväkirja osa 1

Kesäpäiväkirja  osa 1      9.5.2017

                             Stadilainen herruus ja Seinäjokelainen hulluus

Kävelen aamulla unenpöpperössä keittiöön. Jääkaapin oven avatessa, näkymän surkeus saa raavaankin miehen herkistymään. Kaapista löytyy jo ennen Suomen talvisotaa kuollut sipuli, muumioitunut juustonkannikka ja nälkään kuolleen härän aaveesta tehty, puoliksi syöty pihvi. Kokonaisuuden kruunaa maitopurkki, jonka sisältö on ollut kiinteää jo luultavasti ennen Hitlerin valtaannousua. Eväiden niukkuuden selittää se, että on viimeinen päiväni Oulussa, ennen kuin lähden kesäksi Seinäjoelle töihin. Sitä ennen on kuitenkin edessä viikonlopun kestävä sähäly turnaus, keskellä suomen ydintä, Helsinkiä. Pakkaan tavarat autoon, tärkeimpänä tietysti tietokoneen, minkäs muunkaan.

Pysähdyn Laukaassa kotosalla ja jatkan matkaani mummolaan, jossa vaihdan autoon öljyt. Edellisillä oli tuskin sataatuhattakaan vielä ajettu, mutta ajattelin nyt kesää vasten investoida. Öljyjenvaihdon jälkeen käymme korkkaamassa rantakauden ja talviturkkikin pitää heittää, vaikka järvi on vielä osittain jäässä. Kun hyppää veteen, ei voi olotilaansa sanoin kuvailla. Kylmä vesi saa sydämen hakkaamaan ja veren kiertämään kaikkialla kehossa. Noh ei aivan kaikkialla, miehet tietävät kyllä. Summasummarum, vesi on kylmää kuin Leijonien kyyti MM jäillä.

Hyppään aamulla bussiin, jolla menemme Helsinkiin. Perillä olemme jo hyvissä ajoin ja asettaudumme taloksi hotelliin. Illalla aika kuluu mukavasti kaverien toimintaa seuraten, pienessä huippelissa tanssiliikkeet sujuvat vaihtelevalla menestyksellä ja erilaiset pelitaktiikat herättävät hilpeyttä. Illan mittaan kuulen myös kuinka  ihmetellään, miksi hotellin edessä on niin julmetusti narsisteja. Uusi kukkalaji tuntui löytyneen, narsisseista olen kyllä kuullut. Itse pelit sujuivat yhtä loistavasti kuin Titanicin neitsytmatka. Aluksi pysyttelimme pinnalla, kunnes lopullinen niitti iski koko paskan kahtia ja upposimme neljän häviön mukana sarjan hännille. Mukavaa oli silti ja se olikin koko reissun tarkoitus. Stadin herruus jäi sählystä tällä kertaa saamatta, mutta sen aika tulee vielä. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.

Seinäjoki on näin ensivaikutelmaltaan ollut mielenkiintoinen kylä. Sanotaan että ihmisen elämä on eräänlainen kiertokulku, joka alkaa jostain pisteestä ja päätyy siihen takaisin. Tähän logiikkaan verraten, valtaosa Seinäjokelaisista mummoista on 15- vuotiaina hakannut pajatsoa kyläkaupassa. Totesin asian, kun kävin tänään kaupassa, sillä en ole koskaan nähnyt yhtä montaa mummoa hakkaamassa yhtä aikaa pelikoneita. Lisäksi täällä on myös ilmeisesti normaalia tööttäillä ja puida nyrkkiä liikenteessä, meikata tekoripset myös silmien alapuolelle, sekä polttaa tupakkaa sisällä ja ravistaa tupakantumpit maitopurkkiin. Lisäksi ylimäähräinen H- Kirhjain on survottahan joka paikkahan ja normaalin kesä sään vallitessa aurinko paistaa ja sataa lunta. Kuuleman mukaan Seinäjokelainen mies voi myös pitää kusiämpäriä olohuoneen nurkassa ja tyhjentää sen aina viikkosiivouksen yhteydessä. Itse olen sen verran sivistynyt juntti, että onneksi asunnostani löytyy oikea vessa.

Kaikenkaikkiaan odotan mielenkiinnolla tulevaa kesää ja sitä, mitä Seinäjoki tuo tullessaan. Jo lyhyessä ajassa on ehtinyt tekemään monia mielenkiintoisia havaintoja ja uskon, että ne eivät heti ole loppumassa. Vaihtelu virkistää ja tuntuu siltä, että Seinäjoki oli juuri tähän hetkeen hyvä vaihtoehto. En usko että kadun tuloani tänne, koska lähden varmasti kesän lopussa pois monta kokemusta rikkaampana.