Poikamiehen mielenmaisemaa

Kesäpäiväkirja 7 – Viimeisen kerran Koettamatta yhtään olla omahyväinen, lienee turha mainita, kuka työporukasta teki kesän kovimman tilin. Olen kahdesti elämässäni herännyt ennen aamukuutta hymyssä suin, armeijan viimeisenä päivänä sekä viime perjantaina. Tuolloin oli nimittäin edessä viimeinen työpäiväni Seinäjoella, sekä muutto takaisin Oulun lintukotoon. Viimeisen työpäivän kunniaksi kävin hakemassa ABC:n sievältä naismyyjältä pullapitkon. vaikka pulla oli kuivaa kuin Sipilän politiikka, maistui se kuitenkin työkavereille, kunhan käytti ensin tarpeeksi julmaa henkistä väkivaltaa. Työkaverit Seinäjoella olivat mukavia ja viimeisen työpäivän teinkin vaihtelun vuoksi eri työparin kanssa. Vasta tuolloin tajusin, että jos toinen kaveri oli ainakin puheidensa mukaan naismagneetti, toinen oli pahemman luokan mokkamagneetti. Minne ikinä menitkin, aina tarjottiin kahvit. Eikä mitä tahansa kahvia, vaan kunnon eteläpohjalaista pohjaanpoltettua pannutervaa. Vaikka pompin korkeilla ja l

Itseoppineen katutaiteilijan teos   Pako Vankilasta  liikutti kohdeyleisön kyyneliin. Kesäpäiväkirja 6 Viimeinen lähtölaskenta Lähihistoriamme kenties suurin, tai ainakin yksi suurimmista vaikuttajista kirjoitti kirjan Mein Kampf, Taisteluni. En vertaa itseäni Hitleriin, enkä toivottavasti (vielä) semmoiseksi tulekaan. Kirjan nimi tuli mieleeni, koska voisin joskus myös itse kirjoittaa elämänkerran. Yhtä värikästä kuin Hitlerillä ei elämäni varmasti ole, mutta osa tarinoista jo löytyisi.  Yksi luku kirjassa voisi olla vaikka Mein kat, Minun kattoni, taikka Mein Nissan, minun paskani. Töitä Seinäjoella on jäljellä enää parisen viikkoa, jonka jälkeen olisi edessä muutto takaisin Ouluun. Olen kesän kantanut ylpeydellä Oululaista taustaani ja herättänyt monesti hilpeyttä murresanoillani täällä eteläpohjalaisessa junttikylässä. Yksinään asuessa Oulua on ollut monesti niin ikävä, että aina kysyttäessä olen vastannut olevani kotoisin sieltä. Olen maininnut monille asuv