Kesäpäiväkirja 6 Viimeinen lähtölaskenta
Itseoppineen katutaiteilijan teos Pako Vankilasta liikutti kohdeyleisön kyyneliin. |
Kesäpäiväkirja 6 Viimeinen lähtölaskenta
Lähihistoriamme kenties suurin, tai ainakin yksi suurimmista vaikuttajista kirjoitti kirjan Mein Kampf, Taisteluni. En vertaa itseäni Hitleriin, enkä toivottavasti (vielä) semmoiseksi tulekaan. Kirjan nimi tuli mieleeni, koska voisin joskus myös itse kirjoittaa elämänkerran. Yhtä värikästä kuin Hitlerillä ei elämäni varmasti ole, mutta osa tarinoista jo löytyisi. Yksi luku kirjassa voisi olla vaikka Mein kat, Minun kattoni, taikka Mein Nissan, minun paskani. Töitä Seinäjoella on jäljellä enää parisen viikkoa, jonka jälkeen olisi edessä muutto takaisin Ouluun.
Olen kesän kantanut ylpeydellä Oululaista taustaani ja
herättänyt monesti hilpeyttä murresanoillani täällä eteläpohjalaisessa
junttikylässä. Yksinään asuessa Oulua on ollut monesti niin ikävä, että aina
kysyttäessä olen vastannut olevani kotoisin sieltä. Olen maininnut monille
asuvani Oulussa ja olen myös tehnyt hyväntekeväisyyttä Oulun nimissä. Taannoin
kävi eräässä supermarketissa niin, että Pipsa Marjatan 73v rahat loppuivat
kassalla viimeisen porkkanapussin kohdalla. Investoin mummolle tuon euron
porkkanapussin ja hän olikin iloinen kuin kolmen markan hevonen. Suu vieläkin
hevosenkengällä ja kyynel silmässä mummo jäi katselemaan, kun porkkanapussia
ojentaessa taputin lempeästi olalle, toivotin hyvät kesänjatkot ja mikä
tärkeimpänä, poislähtiessä mainitsin olevani Oulusta.
Toinen tapaus sattui viikko sitten kaupasta tullessani, kun
paikallinen, oletettavasti Minnesota hoidosta juuri karannut deeku hiippaili
vastaan, nälissään kuin Bull Mentula treenikauden aikana. Annoin tuolle
nälkäkurjelle juuri ostamani leipäpussin ja kaveri tuli niin iloiseksi, että halusi
välttämättä halata. Suomalaisena junttina kieltäydyin tästä
hellyydenosoituksesta osittain siksikin, että parhaat vaatteeni olisivat
todennäköisesti haisseet tuon jälkeen vanhalle viinalle pahemmin kuin
Koskenkorvan tehdas täällä Seinäjoen kupeessa.
Mies jatkoi matkaansa iloisena kuivia leivänkannikoita mutustellen. Huikkaan
miehen perään olevani Oulusta. Posket vielä kuivaa leipää pullollaan,
keltaruskeiden hampaittensa välistä, mies puhisee liikuttavan rakkaudentunnustuksen
kaikkia Oululaisia kohtaan.
Näin kesän lopulle on jäänyt kesän suurin projekti, Lapuan
hotellin katto. Hotellin lisäksi kiinteistössä on myös leipomo, pankki, apteekki,
parturi jne ihmisen peruselämäntarpeet. Kylän keskustassa on työn lomassa
helppo seurata ympäristöä ja ihmetellä kylän elämää. Yksi eniten ihmetyttänyt
asia on kuitenkin se, kuinka julmetun korkean, 6 kerroksisen hotellin katolta
löytyi rikkinäinen kaljapullo. Jos itse menisin ryypylle, hotellin katto tuskin
olisi ensisijainen kohde. Hotellityömaalla olen huomannut myös orastavan
tarkkaavaisuushäiriön työkaverin toiminnassa. Työnteko keskeytyy aina hetkeksi,
kun ohi menee naarassukupuolen edustaja. Yritin ratkaista ongelman pistämällä
työkaverin maalaamaan hotellin takapuolen lappeita. Paha kyllä, Apteekin
takaovi sijaitsee myös takana ja koska farmaseutti on huomattavan hyvännäköinen,
3 sekunnin herpaantumisen aiheuttamat maaliroiskeet löytää hotellin seinästä. Kauaa
ei kulunutkaan, kun työkaverin pää tuli niin kipeäksi, että hänen oli pakko
lähteä ostamaan buranaa.
Sain myös puhelun Poliisilta alkukesäiseen kolariin
liittyen. Poliisi kysyy olinpaikkaani ja koska olen saanut rehellisen
kotikasvatuksen, vastaan rehellisesti olevani Lapuan pankin välikatolla
puukkosahan kanssa. Pollarin huumorintaju ei alkuun meinaa riittää, joten
joudun hetken aikaa selittelemään työnkuvaani ja kuinka olen sahailemassa ohuita
rimoja aluskatteen tueksi. Likeltä piti, etten saanut Törkeän
liikenneturvallisuuden vaarantamisen lisäksi tuomiota ryöstön suunnittelusta.
Aina ei siis kannata olla rehellinen, terveisiä vain Äidille. Itse
kolarikuulustelu sujuu hyvin ja selväksi käy ainakin se, että ensi talvena ei
tarvitse autolla ajaa, kortti lähtenee 3-6 kuukaudeksi. Huojentavaa on tieto
siitä, että vankilatuomio tuskin on todennäköinen, vaikkakin talvi Nykäsen
sellitoverina olisi varmasti ollut jotakin ainutlaatuista. Yritin kehitellä
kulkuneuvoa talveksi ja mietin, laittaisiko deittipalstalle ilmoituksen. Kovin
Kranttu en ole, riittää kun löytyy palveluhalukkuutta ja ajokortti. Edes sukupuolella
ei ole tässä tapauksessa merkitystä.
Vaikka tuosta alkukesäisestä mersun kohtalonpäivästä on
hankala löytää mitään positiivista, ainakin se kävi ilmi, ettei reissu ollut
turha ja mersukin uhrautui hyvän asian puolesta. Oamkin tietojärjestelmä
ilmeisesti sekosi sen verran, että pääsin varasijalta kouluun. Koulu alkaa
parin viikon päästä ja neljän vuoden kuluttua uunituoreen tradenomin löytää
kaakkurin Siwan kassalta. Sitä odotellessa on runsaasti aikaa kerätä uusia kokemuksia
elämänkertaa varten, sillä tämän kesän osalta on jo alkanut viimeinen
lähtölaskenta.
Kommentit
Lähetä kommentti