Kesäpäiväkirja 6 Viimeinen lähtölaskenta


Itseoppineen katutaiteilijan teos   Pako Vankilasta  liikutti kohdeyleisön kyyneliin.



Kesäpäiväkirja 6 Viimeinen lähtölaskenta


Lähihistoriamme kenties suurin, tai ainakin yksi suurimmista vaikuttajista kirjoitti kirjan Mein Kampf, Taisteluni. En vertaa itseäni Hitleriin, enkä toivottavasti (vielä) semmoiseksi tulekaan. Kirjan nimi tuli mieleeni, koska voisin joskus myös itse kirjoittaa elämänkerran. Yhtä värikästä kuin Hitlerillä ei elämäni varmasti ole, mutta osa tarinoista jo löytyisi.  Yksi luku kirjassa voisi olla vaikka Mein kat, Minun kattoni, taikka Mein Nissan, minun paskani. Töitä Seinäjoella on jäljellä enää parisen viikkoa, jonka jälkeen olisi edessä muutto takaisin Ouluun.

Olen kesän kantanut ylpeydellä Oululaista taustaani ja herättänyt monesti hilpeyttä murresanoillani täällä eteläpohjalaisessa junttikylässä. Yksinään asuessa Oulua on ollut monesti niin ikävä, että aina kysyttäessä olen vastannut olevani kotoisin sieltä. Olen maininnut monille asuvani Oulussa ja olen myös tehnyt hyväntekeväisyyttä Oulun nimissä. Taannoin kävi eräässä supermarketissa niin, että Pipsa Marjatan 73v rahat loppuivat kassalla viimeisen porkkanapussin kohdalla. Investoin mummolle tuon euron porkkanapussin ja hän olikin iloinen kuin kolmen markan hevonen. Suu vieläkin hevosenkengällä ja kyynel silmässä mummo jäi katselemaan, kun porkkanapussia ojentaessa taputin lempeästi olalle, toivotin hyvät kesänjatkot ja mikä tärkeimpänä, poislähtiessä mainitsin olevani Oulusta.

Toinen tapaus sattui viikko sitten kaupasta tullessani, kun paikallinen, oletettavasti Minnesota hoidosta juuri karannut deeku hiippaili vastaan, nälissään kuin Bull Mentula treenikauden aikana. Annoin tuolle nälkäkurjelle juuri ostamani leipäpussin ja kaveri tuli niin iloiseksi, että halusi välttämättä halata. Suomalaisena junttina kieltäydyin tästä hellyydenosoituksesta osittain siksikin, että parhaat vaatteeni olisivat todennäköisesti haisseet tuon jälkeen vanhalle viinalle pahemmin kuin Koskenkorvan tehdas täällä Seinäjoen kupeessa.  Mies jatkoi matkaansa iloisena kuivia leivänkannikoita mutustellen. Huikkaan miehen perään olevani Oulusta. Posket vielä kuivaa leipää pullollaan, keltaruskeiden hampaittensa välistä, mies puhisee liikuttavan rakkaudentunnustuksen kaikkia Oululaisia kohtaan.

Näin kesän lopulle on jäänyt kesän suurin projekti, Lapuan hotellin katto. Hotellin lisäksi kiinteistössä on myös leipomo, pankki, apteekki, parturi jne ihmisen peruselämäntarpeet. Kylän keskustassa on työn lomassa helppo seurata ympäristöä ja ihmetellä kylän elämää. Yksi eniten ihmetyttänyt asia on kuitenkin se, kuinka julmetun korkean, 6 kerroksisen hotellin katolta löytyi rikkinäinen kaljapullo. Jos itse menisin ryypylle, hotellin katto tuskin olisi ensisijainen kohde. Hotellityömaalla olen huomannut myös orastavan tarkkaavaisuushäiriön työkaverin toiminnassa. Työnteko keskeytyy aina hetkeksi, kun ohi menee naarassukupuolen edustaja. Yritin ratkaista ongelman pistämällä työkaverin maalaamaan hotellin takapuolen lappeita. Paha kyllä, Apteekin takaovi sijaitsee myös takana ja koska farmaseutti on huomattavan hyvännäköinen, 3 sekunnin herpaantumisen aiheuttamat maaliroiskeet löytää hotellin seinästä. Kauaa ei kulunutkaan, kun työkaverin pää tuli niin kipeäksi, että hänen oli pakko lähteä ostamaan buranaa.
Sen verran julkkis, että pyydän malttia. Nimikirjoituksia jaellaan Oulun päässä.

Sain myös puhelun Poliisilta alkukesäiseen kolariin liittyen. Poliisi kysyy olinpaikkaani ja koska olen saanut rehellisen kotikasvatuksen, vastaan rehellisesti olevani Lapuan pankin välikatolla puukkosahan kanssa. Pollarin huumorintaju ei alkuun meinaa riittää, joten joudun hetken aikaa selittelemään työnkuvaani ja kuinka olen sahailemassa ohuita rimoja aluskatteen tueksi. Likeltä piti, etten saanut Törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen lisäksi tuomiota ryöstön suunnittelusta. Aina ei siis kannata olla rehellinen, terveisiä vain Äidille. Itse kolarikuulustelu sujuu hyvin ja selväksi käy ainakin se, että ensi talvena ei tarvitse autolla ajaa, kortti lähtenee 3-6 kuukaudeksi. Huojentavaa on tieto siitä, että vankilatuomio tuskin on todennäköinen, vaikkakin talvi Nykäsen sellitoverina olisi varmasti ollut jotakin ainutlaatuista. Yritin kehitellä kulkuneuvoa talveksi ja mietin, laittaisiko deittipalstalle ilmoituksen. Kovin Kranttu en ole, riittää kun löytyy palveluhalukkuutta ja ajokortti. Edes sukupuolella ei ole tässä tapauksessa merkitystä.


Vaikka tuosta alkukesäisestä mersun kohtalonpäivästä on hankala löytää mitään positiivista, ainakin se kävi ilmi, ettei reissu ollut turha ja mersukin uhrautui hyvän asian puolesta. Oamkin tietojärjestelmä ilmeisesti sekosi sen verran, että pääsin varasijalta kouluun. Koulu alkaa parin viikon päästä ja neljän vuoden kuluttua uunituoreen tradenomin löytää kaakkurin Siwan kassalta. Sitä odotellessa on runsaasti aikaa kerätä uusia kokemuksia elämänkertaa varten, sillä tämän kesän osalta on jo alkanut viimeinen lähtölaskenta.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keltainen tupa, perunaton maa. Osa 5, Pinnotuksia ja pilvilinnoja

Keltainen tupa, perunaton maa osa 3. Vuosi 2021, unelmia, periaatteita ja irtosuhteita

Tour de Norway- Fordilla Norjaan