Keltainen tupa, perunaton maa Osa 2. Talo, Sorkkarauta ja Jussi
Keltainen tupa, Perunaton maa osa 2. Talo, Sorkkarauta ja Jussi Olin pienenä kova kuuntelemaan tarinoita. C-kasetit vinkuen kuunneltiin Vaahteramäen Eemeliä ja Peppi Pitkätossua aina siihen asti, kun kasetin nauha meni jostakin syystä solmuun, ja sitä sai kynnet syyhyten selvitellä. Kun nauha oli saatu taas suoraksi, survaistiin isosiskolta pöllitty lyijykynä kasetista läpi ja rullattiin takasin niin paljon, että sai selville montako markkaa se Eemelin päähänsä survoma kulho nyt maksoi. Jostakin syystä aina jonkun muun kynät toimivat hommassa paremmin kuin omat, mitäpä niitä nyt särkemään. Aina kelaus ei kuitenkaan onnistunut ja hommassa kärsi niin kynä kuin kasettikin. Perimätiedon mukaan Laukaan kirjasto pysyi pystyssä äidin maksamilla sakkomaksuilla. Ennen kuin alat ihmettelemään, että mikä keski-ikäisen päiväkirja tästä tulee, niin aletaanpa lauta kerrallaan rakentamaan aasinsiltaa. Noina aikoina yllämainittujen tarinoiden lisäksi sydämeni vei mukanaan hölmöläistarinat,