Muistoja pohjolasta- Hajanaisia ajatelmia autottoman elämän raadollisuudesta
Parin kuukauden kirjoittelutauon jälkeen, myös näin joulun lähestyessä on hyvä hetki pysähtyä ja kirjoittaa hieman ylös, Muistoja pohjolasta Takkatulen liekki valaisee hiljalleen pimenevää Marraskuun iltaa. Istun yksin nojatuolissa ja katselen liekkien tanssahtelua talvisodan aikaisten puiden ympärillä. Ajatukset harhailevat vailla päämäärää kuin silmänsä loukannut kyklooppi. Mietin maailmaa, mennyttä ja tulevaa, Oulussa asuttuja vuosia. Päädyn ajatukseen, että elämä on kuin vessanpönttö, kaiken minkä sille antaa se huuhtelee mennessään, kunnes jäljelle jää vain kaunis muisto. Viimeksi näin kävi viime viikonloppuna, kun rakas kesäheilani jätti minut ja lähti renkaat vinkuen sivuluisussa vieraan miehen matkaan. Nissan oli niin hyvin pidetty myyntiartikkeli, että en kerennyt autoa pistämään edes myyntiin, kun ostajia oli jonossa. Laukaasta tullessani ostaja oli jo lähestulkoon odottamassa setelinipun kanssa tätä japanilaiskaunotarta, eikä hän välittänyt tämän kaunottaren kulahtanees