Minne tuulet vie?

(K)oululaisen blogi 20.04.2017   Minne tuulet vie?

Herään, tai no en oikeastaan edes herää, lauantaiseen aamuun. Olen valvonut koko yön pohtien elämän salaisuuksia ja pohtien maailman menoa, terrori iskuja ilmaston lämpenemistä ja sitä, mihin katoavat aina kaikki sukkani. Vastausta en kysymyksiin saanut, mutta järjettömän väsymyksen kylläkin. Kello on kahdeksan, olemme lähdössä syötteelle laskettelemaan. lähtö piti olla tasan kahdeksalta, ja pönötän tuolloin suksieni kanssa puoliunessa tien varressa. Odottavan aika on pitkä, koska kyyti tuleekin puolen tunnin päästä. Fiksuna jätin avaimet kämppään enkä päässyt enää sisälle lämmittelemään , joten mikä olisi mukavampi tapa aamu aloittaa?

Monet varmaan tuntevat lastenlaulun nimeltä jänöjussin mäenlasku, jossa jänis uhoaa hyppäävänsä hyppyristä pitkälle ja näyttävänsä kaikille kuinka hyvä hän on, mutta homma kosahtaakin omaan nilkkaan. Harvoin olen pystynyt samaistumaan jäniksen ajatusmaailmaan, mutta kun epäonnistuneen hypyn jälkeen X- asennossa mahallani luisun jyrkkää rinnettä alaspäin suu täynnä lunta, tunnen syvää yhteenkuuluvuutta kyseisen jäniksen kanssa. Kenties ura urkenisi eläinkuiskaajana.

Laskettelupäivän jälkeen otan suunnan kohti kotia, Laukaata. Olen jo oppinut ottamaan oman tyynyn mukaan, koska viimeksi niskani oli jumissa kolme kuukautta uskomattoman huonon tyynyn takia, jonka täytteet tuntuivat lähinnä golfpalloilta. Viime kerralla käydessä tosin pääsi jo uudelle tasolle, sillä patja jolla nukuin, oli karmaisevan huono. Jouset puskivat selästä läpi ja patjan keskellä oli monttu, johon olisi varmasti uponnut enemmän tavaraa kuin Bermundan kolmioon. Patja oli kuin naisen luonne, osaltaan pehmeä mutta kuitenkin tuskaisan pisteliäs.  Tuskaisen yön tunteet eskaloituivat lopulta siihen pisteeseen, että kiskaisin patjan nuotioon heti seuraavana aamuna.  Kenties kohta pitää alkaa kuljettamaan jo omaa patjaakin mukana.

Käymme kaverini kanssa keilaamassa. En ole varma siitä, mikä on ennätykseni, mutta on varmasti jonkin sortin saavutus, että heittää pallon neljässä pelissä yli kaksikymmentä kertaa ohi. Käymme myös syömässä ja syön hampurilaisen, jonka kastike on jotain sanoinkuvaamattoman hyvää. Talon oma kastike oli kyseessä ja en halua tietää sen valmistusmetodeista enempää.  Seuraavana päivänä vaikka kotona juhlitaan äidin synttäreitä, tunnelman ympärillä leijuu surun ilmapiiri, pari päivää aiemmin kuolleen kissan vuoksi. Juhlat kuitenkin menevät painollaan, vaikka välillä tunteet nousevatkin pintaan kissan urotekoja muistellessa.

Kun lähden ajamaan takaisin Ouluun, ajatukset siirtyvät tulevaisuuteen. Muutaman viikon päästä olisi muuton aika, koska lähden kesäksi Seinäjoelle töihin. Mietin, miten elämä muuttuu verrattuna Ouluun. Seinäjoella ei ole yhtään tuttua, enkä tunne yhtään koko paikkaa. Samalla se on myös uuden alun mahdollisuus, sillä osaksi olen jo kerennyt tympääntymään Ouluun. On joskus piristävää aloittaa puhtaalta pöydältä. Eteenpäin, sanoi mummokin vaikka rollaattorin laakerit olivat jumissa. Elämässä tulee vastaan monia kysymyksiä ja vain etsimällä löytää niihin vastauksia. Tulevan kesän kysymykset löytyvät sopivasti riimeistä, Mitä tapahtuu jos lähden, minne tuulet vie?