Kesäpäiväkirja 4 - Autoiluhuumaa ja Korkeanpaikanpelkoa

Kesäpäiväkirja 4 – Autoiluhuumaa ja korkeanpaikanpelkoa

HUOM: Aiheutuneiden väärinkäsityksien välttämiseksi mainittakoon, että kuva on Seinäjoelta Joupiskan kukkulalta, eikä Los Angelesista Hollywood Hillsseiltä. Taustalla näkyvä hahmo ei myöskään ole Sylvester Stallone, vaan kaverini joka tuli viikonlopuksi Seinäjoelle.

Istahdan shortsit jalassa netin ääreen selailemaan Nettiauton valikoimaa. Shortsit jalassa siksi, että nettiauton puolenmiljoonan auton valikoimasta sopivan löytäminen on vähintään Cooperin juoksutestiin verrattava fyysinen koettelemus.  Suhteeni Mersuun päättyi aiemmin kerrotulla tavalla ja oli tarpeellista saada uusi kulkine tilalle. Homma helpottui sikäli, että mersumiesten maine tuli pilattua, joten siihen ei ole enää paluuta. Mersumiesten isot egot kun eivät salli maineelleen pienintäkään kolhua. Kuuden tunnin ja seitsemän pureskellun (sormen)kynnen jälkeen löytyy sopivan oloinen pirssi, jopa aivan läheltä, Seinäjoelta.

Seuraavana päivänä on palkkapäivä ja odottelen auton ostoa innolla.  Pyörittelen koko yön mielessäni unelmia siitä, kuinka kadulla ihmisten päät kääntyvät ja kuinka he ihmettelevät elintasoani. Mainittakoon tässä vaiheessa, että olin liikkeellä 400 euron budjetilla. Kävelen aamulla autoliikkeen pihaan ja eräs yksilö vangitsee katseeni heti. Tuo 30 vuotta vanha Nissan, jonka takakaaret on maalattu eri värisävyillä, tuulilasi on halki, puskurista puuttuu palanen ja vielä kruunuksi jokin vatsatautinen uroslokki on käynyt vääntämässä mehevän norsupaskan konepellille. Auto herättää tunnemyrskyjen skaalan, joka saa melkein tipan raavaankin miehen silmäkulmaan. Kuinka onnettoman näköinen voi auto olla? Lähes pelkästä säälistä käyn koeajolla. Vaikka kytkimen ja bensan käry täyttää auton, päätän ostaa sen ja antaa tälle viimeisen mahdollisuuden elämän taipaleella. kilometrin testin jälkeensilmät vieläkin savusta vereslihalla, isken myyjän kouraan 350 euroa. Myyjän ilme on sen oloinen, ettei hän ole eläissään nähnyt yhtä paljon rahaa, vaikka puhumansa mukaan oli parikymmentä vuotta hommaa tehnyt.

Joskus suhteet alkavat nihkeästi, mutta kehittyvät myöhemmin huomattavasti parempaan suuntaan. Tässä suhteessa kerkeän olla onnellinen Nissanin omistaja viisi minuuttia, kunnes auto alkaa köhimään ja pätkimään ja sammuu keskelle tietä. Kello on 16.10 ja kaupungissa asuvat ihmiset tietävät mitä se tarkoittaa liikenteen osalta. Pusken auton yksinäni torvien soidessa lähimpään ojaan ja alan tutkailemaan vikaa. Bensa on lopussa, koska tankki vuotaa. Leikin deekua hetken aikaa, löydän pari pulloa ja lähden tallustelemaan bensa asemalle. Etsin asian valoisia puolia ja huomaan ainakin sen, että pulloista tyhjentämäni neste ei ollut sitä itseään. Virkistävän kävelyretken jälkeen kaadan tankkiin bensaa ja se sujuukin hyvin, jossei lasketa sitä, että puolet bensasta valui maahan ja tankin luukku lähti irti. Luukku kuitenkin lopulta menee kiinni, vähintään yhtä hyvin kuin Estonian keulavisiiri. Ensimmäisen päivän jälkeen olin liikkunut yhdeksän kilometriä, ajanut kuusi ja kävellyt kolme. Sitä valtion peräänkuuluttamaa ekologista autoilua.

Maisemia Pohjanmaalta

 Muuten elämä Seinäjoella on sujunut ihan mukavasti. Kerran tien varressa oli myös liftaavia naisia, mutta en ottanut kyytiin. He vaikuttivat hieman päihtyneiltä ja olisi ollut sangen surkeaa, jos joku neitokaisista olisi oksentanut uuden Nissanini penkille. Vaikka olen hyväsydäminen mies, mokomasta olisin joutunut sakottamaan ainakin 351 euroa. Töissä vastaan on alkanut tulla yhä korkeampia ja jyrkempiä kattoja ja niitä pestessäni olen huomannut itsessäni orastavan korkeanpaikanpelon. Eräskin liki kymmenen metriä korkea katto oli liukas kuin korttelikyylän ajatus. Katolla ollessa myös kengän pitopohja luisti vastuustaan kuin paljon parjattu Soinin Timppa. Päätin katkaista jo orastavan korkeanpaikanpelon hyppäämällä mahdollisimman korkealta. Siksi varasin ajan laskuvarjohyppykurssille, ensi viikonlopulle. Sunnuntaina pitäisi tulla kilometrin korkeudelta alas, yksin. Hommassa on kaksi vaihtoehtoa, joista todennäköisempi on se, että varjo aukeaa. Jos käykin niin,  että pelkkä aukaisunaru jää käteen, eipähän enää harmita koulupaikan menetys, enkä onneksi ole seuraamassa sukuriitaa siitä, kuka saa Nissanin.

Tuon uuden rakkaani, jonka tankki vuotaa Talvivaaran sakka-altaitakin pahemmin.