Kesäpäiväkirja 2020 osa 1, Ajankohtaiskatsaus

Teerrse hyvät immeiset!

Joku kysyi minulta taannoin, että vieläkö kirjoittelen punavihreän värikkäillä kielikuvilla höystettyä epäorganisoidun elämän tiivistävää blogiani. Vastaus: en, mutta tuo kysymys jäi jäytämään mieltäni kuin tupajumi porukoiden kesämökin alimmaista tukihirttä. (ja se muuten on laho!) Niimpä tuossa eräs päivä kun odottelin autossa työkaveria, joka omien sanojensa mukaan lähti roikottamaan anakondaa, ajattelin että samakait se olisi tehdä hieman comebackkia blogikirjoittelun pariin näin parin vuoden tauon jälkeen. Päivitin samalla myös hieman blogin ulkoasua, joten nyt sen pitäisi näyttää hieman helpommalle ja yksinkertaisemmalle, uusin blogi näkyy ylimmäisenä etusivulla ja vanhat löytää vasemman sivu/yläpalkin arkistosta, taikka rullaamalla etusivua alas asti. Nyt myös pitäisi pystyä jättämään kommentti jo heti blogin alla olevaan kenttään. Paino sanalla pitäisi.  lisäilen tähän yhteyteen kuvia viime vuodelta.

 

Jos jotakin kiinnostaa, kirjoittelu on jäänyt pois lähinnä sen takia, ettei ole oikein keksinyt aihetta, varsinkin talvella kun kymmenen tunnin nörttipelisessiot ja koulutehtävien mielikuvitukselliset välttelyt eivät niitä hirveästi tarjoa. Kaikenlaiset ideat siis tervetulleita. Onnekseni valtaosa koulutehtävistä on tämän kaltaisia analyyseja elämästä ja kuluttajakäyttäytymisestä ja Pertti Einarin käytöksestä, joka on mielestään joutunut puhelinmyyjän verbaalisen väkivallan kohteeksi.

Koulu muuten alkaakin olla kohtapuoliin opinnäytetyötä vaille valmis, ja viimeistään jouluna olisi tarkoitus syödä pukin (eli itseni) kanssa valmistujaiskakkua. Rosollia en kyllä tosin kyytipojaksi laita. Äidille muuten terveisiä, että pukki tarvitsee ensi jouluksi ehjemmän tyynyn mahaksi, edellisestä irtosi untuvaa sen verran, että sillä olisi pehmustanut pesän sadalle haarapääskylle. Tosin jos jatkan nykylinjalla on todennäköistä, ettei ensi jouluna tyynyä edes tarvitse.

Noin muuten asiat rullaa mukavasti ja tulevaisuus näyttää yhtä kristallinkirkkaalta kuin Sillanpäällä. Aloitin pari viikkoa sitten työt Kotisolilla myyntihommissa ja tarkoitus on kaupustella aurinkopaneeleita ja pelastaa samalla maailmaa ensi kesänä, Töikavereina toimii viime kesältä tutut Harri-viikinki Joni-sieppo ja Ryijy Mikko. Ryijyllä en viittaa selkäkarvoihin. Työn ohessa kirjoittelen myös opparia ja opiskelen aurinkopaneelien logiikkaa, sekä tietysti myös itse myyntiä. Viime kesän olin myös myyntihommissa, mutta homma jäi hieman kesken vahvan alun jälkeiseen sairasteluun ja muuhuntarpeettomaan kikkailuun.

Tämän kesän ideana onkin selvittää, pystynkö oikeasti tekemään myynnistä itselleni ammatin vai olenko turhaan kuluttanut Sipilän veromarkkoja OAMKin penkillä säännöllisen epäsäännöllisesti istuessa. Kävi miten kävi, myyntiopeista tuskin on haittakaan, sillä nykyään on hyvä oppia hieman myymään itseään. Tällä en tarkoita torin laidalla housut puolitangossa kyykkimistä, vaan mm. sosiaalisia taitoja ja verkostoitumista. Jollekkin emännällekin voisi myös myydä ajatuksen parisuhteesta, lakisäätöisellä kahden viikon peruutusoikeudella. Kriteerit: nainen ja omaa äitiä nuorempi. Ei haittaa jos tykkää mönkijöistä.

Mitäpä sitä muuta. Koronasta en kirjoita mitään vaikka mieli tekisi, sillä saisin mielipiteilläni niskaan sellaisen p*skaläjän, että lannottaisin sillä mummolan peltoja vielä kymmenen vuoden kuluttua. Ajatukseni on nyt jatkossa kirjoitella blogia hieman useammin minimissään n. kerran kuussa (ja kaksi kertaa maassa, XD höhöhöhö).

Hyppäähän jouselle niin katsellaan yhdessä mitä tuleva kesä tuo tullessaan!

- Juuso Tauriainen